Asiantuntijavaihto Büro fur integrationsprojekte, Itävalta
Välipysähdyksellä St.Gallenissa ehdittiin herkuttelemaan, ja kylläpä maistuikin hyvälle!
Maisema perillä hotellin ikkunasta Dornbirnissä.
Opiskelijat toivottivat meidät tervetulleiksi Lochaun ammatilliseen oppilaitokseen.
Palvelu oli hyvää, ja ruoka maittavaa. Näyttö meni hienosti kaikilta!
Vanhaa kaupunkia.
Tiistai 10.4.2018
Sunnuntai 8.4.2018
Matkamme Itävaltaan alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä.
Lento 16.30 Zurichiin oli ajallaan ja saapui perille 18.15. Zurichin
lentoasemalta jatkoimme matkaa junalla. Ostimme liput kentän palvelumyynnistä
Sveitsin ja Itävallan rajakaupunkiin nimeltä St.Margarethen, josta yksi
paikallisista emännistämme ”Ulli” oli lupautunut meidät hakemaan. Junamatka kesti vajaat pari tuntia ja siihen
liittyi yksi vaihto St.Gallenissa. Saavuttuamme perille loppumatka Dornbirniin
taittuikin mukavasti Ullin kyydissä.
Matkalaiset Kati ja Mauri junamatkalla Zürichistä St.Margaretheniin.
Maanantai 9.4.2018
Maanantai aamulla vierailimme ammatillisessa oppilaitoksessa
Lochaussa. Koulusta valmistui kokkeja ja tarjoilijoita. Oppilaat odottivat
meitä vieraita jännityksellä. Koulun
esittelykierroksen jälkeen oli nimittäin tarkoituksena, että oppilaat
valmistaisivat ja tarjoilisivat meille kolmen ruokalajin aterian
näyttötehtävänä. Lisäksi heitä oli pyydetty esittelemään itsensä englanniksi.
Englanninkieliset esittelyt sujuivat hieman jähmeästi, mutta ruoka oli
maittavaa ja tarjoilu toimivaa.
Opiskelijat toivottivat meidät tervetulleiksi Lochaun ammatilliseen oppilaitokseen.
Iltapäivällä ajoimme Bregenziin, joka on Vorarlbergin alueen pääkaupunki. Siellä tutustuimme kävellen nähtävyyksiin, kuten esimerkiksi järven rannalla olevaan ulkoilmateatteriin, jonka katsomoon mahtuu 10.000 katsojaa ja upeaan vanhaan kaupunkiin. Oppainamme toimivat Julia & Martin.
Näyttävä ulkoilmateatteri Bregentzissä.
Tiistai alkoi vierailulla yhteistyökumppaniemme toimistolla. Vastaanotto oli lämminhenkinen ja vieraanvarainen. Ulli oli leiponut itse kakkuakin meitä varten. Hyvää oli! Kaikkien toimiston työntekijöiden työpiste oli samassa tilassa, kuten edellisen päivän vierailullakin Lochaun ammattikoululla. Tämä lie enemmän tapana Itävallassa. Toisaalta työntekijöiden välisen yhteistyön ja ajatustenvaihdon kannalta hyvä asia!
Tiloihin tutustumisen jälkeen saimme kuulla enemmän büro für integrationsprojektessa tehtävästä työstä. Lyhyesti kerrottuna he tarjoavat Vorarlbergin alueella tukea ja ohjausta erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille, jotka suorittavat ammatillisia opintojaan työelämäpainotteisesti. Büro für integrationsprojekten päätavoitteena on saattaa loppuun erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten koulutus ja pyrkiä kestävään integraatioon niin työ- kuin sosiaalisessa elämässä.
Oltuamme kuuntelevana osapuolena, pääsimme myös itse esittelemään omaa organisaatiotamme. Yhteistyökumppanimme olivat hyvin kiinnostuneita kuulemaan Suomen koulutusjärjestelmästä ja Kiipulan tarjoamasta koulutuksesta. Huomasimme, että jaamme paljon samoja arvoja, ja teemme hyvin samalaista työtä, hieman eri tavalla. Suurin erilaisuus erityisen tuen tarpeessa olevien koulutuksessa on se, että Itävallassa on koulutusta järjestetään vielä työvaltaisemmin ja myös yritykset ovat omalla tavallaan enemmän mukana tuottamassa koulutusta.
Aamupäivän presentaatioiden jälkeen suuntasimme Zumtobelin tehtaalle. https://www.zumtobel.com/com-en/index.html
Siellä meille piirrettiin selventävä kuva Itävallan koulutusjärjestelmästä. Vierailumme liittyi siis alla olevassa kuvassa olevan punaisen laatikon sisälle asettuvaan koulutukseen.
Zumtobelilla pääsimme näkemään kuinka hyvin organisoitua nuorten työhön kouluttaminen oli. Eri vuosikursseilla oli omat eri alueensa tehtaan sisällä, jossa he harjoittelivat työtehtävien vaatimia taitoja. Lopunkaiken nuoret osaavat työskennellä tehtaassa itsenäisesti. Viimeisen näyttökokeen jälkeen useat opiskelijoista jäävätkin töihin tehtaaseen.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat.
Kuvassa koulutuksen loppukoe.
Keskiviikko 11.4.2018
Keskiviikkona aamuna vierailimme jättimäisillä Doppelmayrin tehtailla, jotka sijaitsevat Bregenzin ja Dorbirnin välissä, viimeksi mainitusta hieman pohjoiseen. Tehdas on monikansallinen yritys, joka työllistää kymeniä tuhansia n. 800 miljoonan Euron liikevaihdollaan. Tuotteisiin kuuluvat erilaiset hiihtohissit ja kaapelivaunut.
Doppelmayrin tehtaalla kiteytyy Itävallan ammatillinen opetus. Tehtaat tarvitsevat osaavaa työvoimaa ja ovat valmiita kouluttamaan nuoria ammattiin tehtaallaan. Koulutukseen liittyy tehtaalla tapahtuvaa käytännön tekemistä, minkä lisäksi tehtaan tiloissa on myös luokkahuoneita teoriaopetukseen. Kaikki opetus tapahtuu hyvin systemaattisesti ja oppilaat siirtyvät osaamisen karttuessa tehtäväalueista seuraaviin. Meille tehdasaluetta esitteli kolmannen vuoden reipas oppilas Felix.
Luokkahuone Doppelmayrin tehtaalla.
Iltapäivällä ajoimme Julian kuljettamana Feldkirchin vanhaan kaupunkiin. Olimme kuulleet kaupungista jo maanantaina, koska sen päivän oppaamme Martin asui siellä. Kaupunki olikin maineensa arvoinen viehättävine rakennuksineen. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen siirryimme paikalliseen ammattikouluun nimeltään ”Landesberufsscule Feldkirch” .
Oppilaitoksessa opetettiin useita ammattialoja, kuten esimerkiksi hiusmuotoilijoita ja kosmetologeja, mutta meidän varsinaisena vierailukohteena oli pienryhmä erityisoppilaita, joita koulutettiin vähittäiskaupan tehtäviin. Oppaamme Ulli, joka toimi ryhmän opettajana oli valmentanut heitä tuottamaan pienen esittelyn itsestään englanniksi. Jännityksestä huolimatta oppilaat suoriutuivat tehtävästä. Tämän lisäksi oppilaat esittelivät meille muita tuotoksiaan innokkaina.
Oppilaiden tekemä näyteikkuna.
Perjantaina oli aika jättää Dorbirn, jossa asuimme ja Hohenems, jossa sijaitsi yhteistyökumppanimme ”Buro fus Berufsintegrationsprojekte Öhe GmbH”. Aamupäivällä viimeistelimme vierailuprojetiimme liittyviä paperiasioita, keskustelimme viikon kokemuksista ja luovutimme asianmukaiset liikelahjat. Jos miettii Itävaltalaista koulutusjärjestelmää, niin mieleen tulee vääjäämättä, että siinä on osia suomalaisen koulutusjärjestelmän menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Oppivelvollisuus kouluihin alkaa samoihin aikoihin molemmissa maissa. Suomessa se päättyy 16 vuoden ikään ja Itävallassa 18 vuoden ikään. Itävallassa tehdään 11 vuotiaille saman kaltainen jako ammatilliseen suuntautumiseen ja teoreettisiin opintoihin kuin Suomessa tehtiin ennen peruskoulua (vrt. kansalaiskoulu vs. oppikoulu).
Tekemällä oppiminen on Itävallassa käytetympää ja teollisuus sekä kauppa osallistuvat kouluttamiseen aktiivisesti, kun taas Suomessa kouluttaminen ja sen aiheuttamat kustannukset ovat yhteiskunnan rahoittamia. Saman kaltaista toimintaa oli Suomessa teollistumisen ja patruunoiden aikana, jolloin tehtailla oli omia kouluja.
Näihin päiviin saakka koulutuksen funktio lienee Suomessa kuitenkin ollut yleissivistävyys. Kaikille oppilaille on haluttu tai pyritty antamaan sama sivistystaso samassa vaiheessa. Nykyisen hallituksen ja toisen asteen koulutuksen leikkausten myötä on Suomessa havaittavissa samoja haluja siirtää ammatillista koulutusta elinkeinoelämän suuntaan. Toistaiseksi tilannetta on hillinnyt Suomen suurempi työttömyysprosentti ja sen myötä elinkeinoelämän mahdollisuus valikoida työntekijöitä Suomessa.
Ulli ja Julia reflektoivat kanssamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti