Tänään päästiin itse asiaan.. eli oman alan asioihin. Päivä
käynnistyi Dornbirnin ammattikoulussa. Ensimmäisen vuoden Retail-opiskelijat
olivat valmistautuneet vierailuumme ja pareittain jokainen piti lyhyen
esittelyn opintoihinsa liittyvästä asiasta. Aivan mahtava juttu! Nämä
opiskelijat suorittavat tutkintonsa normaalin tavoittein ja vain yksi heistä
oli erityisen tuen piirissä.
Täällä näimme heidän somistusluokkansa, tai siis
niitähän oli kaksi. Kaikki materiaalit loistavassa järjestyksessä varastossa ja
iso luokkatila jossa jokainen opiskelija pystyy omaa esillepanoa
harjoittelemaan.
Tämän tutustumisen jälkeen alkoi jo olla nälkä. Syömään
menimme Hotelli Viktoriin, joka on erityisen tuen piirissä olevien
opiskelijoiden harjoittelupaikka. Hotelli sijaitsee korkealla vuorella ja
maisemat sen mukaiset kuten valokuvasta näette… okei… joskus on sateista ja
pilvistä… mutta ruoka maistui, annoskoot riittävät. Tänään ei ole tarvinnut
mitään muuta syödäkään.
Kylläisinä matkamme jatkui Röthisissä sijaitsevaan
harjoittelupaikkaan, jossa työskentelee erityistä tukea tarvitsevia. Siellä oli
tuloomme myös valmistauduttu…
Tytöt työskentelivät tekstiilitöissä (äitienpäiväksi
sydämiä) ja pojat puutöissä. Heille tulee tilauksia yhteistyötahoilta ja he
myymät valmistamiaan tuotteita omassa myymälässä Sulzissa.
Täältä meidänkin matkamme jatkui Sulziin. Siellä oli
kolmessa kerroksessa myynnissä vanhaa, käytettyä ja harjoittelupaikoissa
valmistettua tavaraa. Lisäksi siellä myytiin paikallisia tuotteita. Siellä oli
myös kahvila. Alla olevat valokuvat ovat kaikki Sulzista. Kuvat puhukoon...
Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Muistan saman sääilmiön omalta visiitiltäni, näköalapaikat olivat silloinkin pilvien peitossa. :)
VastaaPoista