Mirja matkassa 1.5.2018

Suomessa vietetään vappua tänään. Täällä meillä on toukokuun ensimmäinen eli May Day :). Keli alkaa suosia, tosin täällä on nyt kova tuuli. Meillä kutsumme sitä myrskyksi...

Aamuni alkoi meikäläisittäin valmentavan ryhmän kanssa. ryhmä oli varsin iso, ja lähes jokaisella oli oma avustaja luokassa. Suunnittelimme iltapäivän kotitaloustuntia miettimällä ostoslistaa. 

Smartboard löytyy jokaisesta öuokasta uudelta puolelta. Sitä käytetään opetuksen tukena täällä paljon.

 Sitten lähdimmekin lähellä olevaan supermarkettiin ( muistutti suomalaista Prismaa ja Citymarkettia).Vaikka market sjatsi melko lähellä oppilaitosta, menivät he sinne pikkubussilla. Osalle on vaikeaa kulkea liikenteessä.  Marketissa opiskelijat kukin etsivät heidän vastuullaan olevat raaka-aineet ja harjoittelivat maksamaan automaatilla ostoksensa. Ostosten tekoon kaikilla oli oma ohjaaja tukena.
 Täällä on varsin tavallista, että asiakas maksaa automaattikassalla. Suomessakin näitä automaatteja alkaa jo olla, mutta olemme tässä hieman jäljessä kehitystä. Ja pitihän meidän naisten TIETYSTI poiketa vaateosaston puolellakin....mitään emme ostaneet. Vielä.

Automaattikassalla maksaminen on hyvää rahankäytön harjoitusta opiskelijoille. He olivat tässä puuhassa todella näppäriä. Monelle opiskelijalle vuorovaikutustilanteet ovat haastavia, joten tällä automaatilla vältytään epämukavilta tilanteilta. Silti ostosten teko hoituu kätevästi.

Mikäpä oli kävellessä kauniina aamuna kukkivien kirsikkapuiden alta.

Minun piti lähteä iltapäiväksi metsään, mutta tunnit olikin peruttu tältä päivältä. Eipä haittaa, sain uutta ohjelmaa.
Iltapäivän minä seurasin musiikin opettajan vetämää tuntia, jolle osallistui tällä kertaa kuusi autismin kirjon opiskelijaa. Osalla heistä on myös vaikeasti liikuntarajoitteisia. Tunnelma kaikilla tunneilla ylipäätään on hyvin rauhallinen, lämmin ja rento. Opettajat ja avustajat ovat todella  antautuneet näiden nuorten opiskelijoiden tukemiselle. Eräs avustaja kertoi olleensa aikaisemmin viisi vuotta Piilaaksossa Yhdysvalloissa. Työ siellä oli lopulta tullut merkityksettömäksi kehityksen oravanpyörässä. Hän palasi Britteihin ja pääsi töihin Wightin saarelle tähän oppilaitokseen.
Muuten, tätä herrasmiestä oli todella haastava kuunnella, sillä hän oli SKOTLANTILAINEN!! Muutenkin on välillä haasteita pysyä puheen mukana, mutta tämä Sotlantilisä oli niinkuin piste"i":n päälle  :) Olipahan hauska iltapäivä. Ai niin, pääsinhän minäkin "soittamaan" rumpuja :)

Iltapäivän musiikkitunnit pidettiin tanssistudiossa. Myös siellä oli smartboard käytössä. Erityistä siinä on, että sitä pystyy liikuttamaan eri korkeudelle. Siten pyörätuolissa istuva ylettyy kirjoittamaan taululle. Saimme tunille myös rummut, jotka kuvassa jäivät taka-alalle. Ben, joka veti iltapäivän ohjelman, soittaa erityisesti rumpuja, myös vapaa-aikanaan.

Anne ja Mirja aamulla  iloisina ja täynnä tarmoa aloittamaan päivän työt.

 

Olemme palaamassa Benin johdolla aamupäivän market-käynniltä.