Mirjan matkassa 11.5.2018

Kaikki loppuu aikanaan kuten myös tämä matka. Eilen torstaina ohjelmaani sisältyi karnevaaliasujen suunnittelua kesäkuun hyväntekeväisyyskulkuetta varten. Saimme oikean taiteilijan mukaan aamupäiväämme auttamaan suunnittelu- ja toteutustyössä. Hänen tehtävänään on luoda karnevaaliasut opiskelijoille tilaisuutta varten meidän suunnitelmien pohjalta.

Hyvästelimme myös Gwenin kanssa toisemme. Oli ilo olla hänen vieraanaan ja ohjauksessaan. 

Gwen ja minä hänen luokassaan.

Iltapäivällä pääsin tutustumaan palvelukeskukseen, jossa käy erilaisia kuntoutujia osallistumassa erilaisiin harrastuksiin tai palveluihin. Toimintakeskuksen työntekijöinä toimivat ohjaajat, joilla on jonkinlainen sosionomia vastaava koulutus kuin meillä Suomessa. Palkat  heille maksaa valtio tai alueellinen hallinto. Asiakkaat voivat ostaa haluamiansa palveluita vapaasti palveluseteleillä. He voivat ostaa palveluita eri paikoista - ei siis kaikkea tietystä samasta yksiköstä. Tämä aiheuttaa paineita henkilökunnalle tuottaa ja kehittää laadukasta palvelua asiakkaiden toiveiden mukaan. Palvelukeskuksen pyörittäminen on siis riippuvainen siitä, paljonko asiakkaat ostavat heiltä palveluita.

Toimintakeskuksen edustalta.

Tänään perjantaina ei ollut muuta ohjelmaa Gollegen puolesta kuin ns. paperityöt. Kävin täyttämässsä kv-vaihdon paperit ja sitten vietin päivää vielä kaupungilla ja tietysti lenkkeilemällä lähialueella. Yritin imeä itseeni vielä viimeiset mereltä tuoksuvat henkäykset meren rannalla. Ihailin purjeveneitä ja valtamerialuksia, jotka menivät menojaan Southhamptonin ja Cowesin välisellä lahdella.

Valtamerialus matkustajineen matkalla jonnekin.

Ajan saatossa kallistuneita ja sammaloituneita hautakiviä kirkkomaalla.

 Lenkillä ohimennessäni pysähdyin myös usein ohittamalleni vanhalle kirkolle hautausmaineen. Menneisyyden tuulet olivat läsnä kiireisen perjantai- iltapäivän liikenteen laitamilla. Aika pysähtyi :)

Yksi monista keskiaikaisista kivikirkoista saarella.

Huomenna lauantaina matka kotiin alkaa varhain ensimmäisellä lautalla Southhamtoniin muiden kiipulalaisten mukana. Matkasta jäi kotiin tuomisiksi vain hyviä muistoja monella tasolla. Pientä säätöä matkaan kuuluu aina, mutta kahteen viikkoon ei sisältynyt mitään ikävää.

Englanti on kaunis maa, jossa asuu miellyttäviä ja erittäin kohteliaita ihmisiä. Ihmisten asenne on yleisesti hyvin rento, välitön ja vapautunut. Oppilaitoksessa kaikkiin ja kaikkeen suhtauduttiin avoimesti ja postiivisesti. Koulutusjärjestelmässämme on eroja - ja mielestäni Suomen eduksi :). Olemme todellakin edelläkävijöitä monessa asiassa.Voimme olla ylpeitä omastamme, vaikka täälläkin asiat kyllä hoituvat.

Välillä on hyvä lähteä vähän kauemmas tarkastelemaan maailman menoa. Silloin näkee kotimaan arjen ja työelämän hieman uudessa valossa. Hienoa nähdä maailmaa, mutta mukavaa on tulla myös takaisin kotiin tuttuihin ympyröihin. Englannin kieltäkin sai harjoitella ja petrata niin paljon kuin itse jaksoin. Ja kyllähän minä jaksoin :)

Nyt pakkaamaan loput tavarat...ja vielä:  ennenkaikkea ISO KIITOS työnantajalleni tästä kokemuksesta!