Palasimme tänään Maarjan kylään raivaamaan vesakkoa. Metsuri kaateli nuoria leppiä ja koivuja moottorisahallaan. Me küläilijät otimme pienet kirveet tai raivaussakset ja hakkasimme pienempiä versoja.
Olimme lähes siirtyneet kivikaudelle, sillä harvemmin sellaista ryteikköä kannattaa nykyään raivata muulla kuin raivausahalla. Henkilökohtaisesti nautin hieman siitä fyysisestä tuhosta, mitä kirveellä sai aikaan.
Osan päivästä vietinkin rauhoittumassa nurmikolla istuen. Samalla paikalliset hyönteiset tulivat tutustumaan lähemmin. Lentävät öttiäiset tulivat liiankin lähelle, mutta kiiltäväkuorisia koppakuoriaisia oli ilo katsella.
PS. Kuka keksi että blogia pitää tehdä ryhmässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti