Pohdin kävellessäni suomalaisen ja englantilaisen liikuntatapahtuman eroja, 12,5 mailin aikana ehtii ajatella. Kävelyyn kului aikaa noin 5 tuntia. Reitti vaelsi kukkulaa ylös ja alas, ero Salpausselän maastoihin oli se, että nousut eivät tuntuneet päättyvän ikinä. Viimeinen nousu oli 2 mailia (3,2 km) pitkä.
Valittavana oli erilaisia reittejä pituuden ja korkeuserojen mukaan.
Vauhti sen kun kiihtyi.
Missä mun ajanotto -chip?
Suomessa massaurheilutapahtumissa käytetään tarkkaa ajanottoa. Väliaika tietoja voi seurata reitin aikana on-line. Ei täällä, ei tässä tapahtumassa. Matkalle lähdettiin, koska haluttiin, kahden tunnin aikana, klo 10-12 välillä. Sain käteeni kortin, johon merkittiin lähtöaika noin suunnilleen.
Nyt oiva hetki ohittaa monta brittiä, he pysähtyivät picnicille. Suomalainen ei pysähdy syömään kesken urheilutapahtuman!
Siellä se on, The Needles.
Suomalaisessa urheilutapahtumassa ilmoitetaan, kuinka monta kilometriä on maalin, täällä ei tuntunut ketään se kiinnostavan.
Oli pakko pysähtyä ja ottaa lehmien (mustat pisteet) kanssa kuva. Lehmälaitumen jälkeen alkoikin kukkulan päällä upea golf-kenttä.
Freshwater - kylän läpi, jonka jälkeen alkoi viimeinen 2 mailin nousu.
On loistava tunne saavuttaa omin jaloin saaren upein nähtävyys.
Monet olivat omistaneet kävelynsä edesmenneelle henkilölle. Hyväntekeväisyys, hyvä mieli ja yhdessä olo oli keskeisintä tapahtumassa. Onnistuistuisikohan saman kaltainen tapahtuma Suomessa tai jopa Kiipulassa.
Tarja Manner ja Päivi Kauhanen, Isle of Wight
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti